Koliinin rooli ihmisen ravitsemuksessa

Johdanto

Koliinilla, joka on usein B-vitamiinien kanssa ryhmitelty välttämätön ravintoaine, on keskeinen rooli useissa ihmisen terveyden kannalta keskeisissä fysiologisissa prosesseissa [1]. Merkityksestään huolimatta koliinin merkitys on jäänyt vähälle huomiolle valtavirran ravitsemuskeskustelussa. Tämän katsauksen tavoitteena on selventää tieteellistä ymmärrystä koliinista, sen fysiologisista tehtävistä, ravinnonlähteistä, aineenvaihduntareiteistä ja riittämättömän saannin vaikutuksista terveyteen.

Institute of Medicine [2] tunnusti vuonna 1998, että koliini kuuluu ravinnon tarpeisiin, ja se on sittemmin herättänyt huomiota sen moninaisen roolin vuoksi ihmisen terveydelle. Se on fosfolipidien, välittäjäaineiden ja metyylidonoreiden ainesosa, joka vaikuttaa solujen rakenteeseen, neurotransmissioon, rasva-aineenvaihduntaan ja epigeneettiseen säätelyyn.

Fysiologiset toiminnot

Koliinin ensisijainen tehtävä on solukalvojen eheys [3], jossa se osallistuu tärkeimmän fosfolipidin, fosfatidyylikoliinin, synteesiin. Tämä tehtävä ulottuu myös välittäjäaineiden, erityisesti asetyylikoliinin, synteesiin, mikä vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin, muistiin ja lihasten hallintaan. Lisäksi koliini on olennainen osa rasva-aineenvaihduntaa, sillä se auttaa rasvan kuljetuksessa ja maksan terveydessä ehkäisemällä maksastatoosia.

Ravinnon lähteet ja aineenvaihduntatiet

Ravinnon sisältämä koliini on peräisin pääasiassa eläintuotteista, kuten kananmunista, maksasta, kalasta ja siipikarjasta, ja vähäisempiä määriä sitä on kasviperäisissä lähteissä, kuten ristikukkaisissa vihanneksissa ja palkokasveissa [5]. Kun koliini nautitaan, se fosforyloidaan fosfokoliiniksi, jonka jälkeen se metyloituu peräkkäin betaiiniksi tai muuntuu asetyylikoliiniksi Kennedyn reitin kautta. Ylimääräinen koliini voi hapettua betaiiniksi, mikä edistää homokysteiinin aineenvaihduntaa.

Kananmunat ovat yksi parhaista koliinin lähteistä. Yksi kananmuna voi sisältää noin 147 mg koliinia, mikä on noin 27 % koliinin päivittäisestä arvosta [8].

Yhdysvalloissa noin puolet ravinnon kautta nautitusta koliinista on fosfatidyylikoliinin muodossa [6,7].

Suositeltu päivittäinen arvo

Yhdysvalloissa FDA on asettanut koliinin päivittäiseksi arvoksi 550 mg päivässä [4]. Tämä koskee sekä aikuisia että lapsia (4-vuotiaita ja vanhempia). Tämä päivittäinen arvo perustuu väestöä kattavaan riittävään koliinin saantiin [4].

Koliinin riittävä saanti eroaa päivittäisestä arvosta [4]. Vähintään 19-vuotiaiden päivittäinen riittävä saanti on 550 mg miehillä ja 425 mg naisilla. Raskaana oleville naisille riittävä saanti on 425 mg, mutta imettäville naisille 550 mg.

Ravintolisät

Koliinia on saatavilla erilaisina ravintolisinä. Jotkin ravintolisät sisältävät vain koliinia, jotkin sisältävät koliinia yhdessä B-kompleksivitamiinien kanssa, ja joissakin koliini on yhdistetty monivitamiini- ja kivennäisainevalmisteisiin [9].

Ravintolisien tyypilliset koliinimäärät vaihtelevat 10 mg:sta 250 mg:aan.

Ravintolisissä olevia koliinin muotoja ovat koliinibitartraatti, fosfatidyylikoliini ja lesitiini.

Riittämättömän saannin terveysvaikutukset

Koliinin puute ilmenee heikentyneenä maksan toimintakykynä, lihasvaurioina ja kognitiivisina häiriöinä, mikä korostaa sen välttämättömyyttä. Alttiisiin väestöryhmiin kuuluvat raskaana olevat naiset, koska sikiön hermoston kehittyminen vaatii enemmän. Geneettiset variantit, jotka vaikuttavat koliiniaineenvaihduntaan, korostavat yksilöllistä alttiutta puutokseen liittyville häiriöille.

Päätelmä

Yhteenvetona voidaan todeta, että koliini on kriittinen mutta aliarvostettu ravintoaine ihmisen ravitsemuksessa, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Sen moninaisten tehtävien, aineenvaihduntatapojen, ravinnonlähteiden ja niihin liittyvien terveydellisten vaikutusten ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voidaan edistää sen riittävää saantia ja lieventää puutokseen liittyviä riskejä. Koliinin vivahteikkaiden toimintojen ja optimaalisten ruokavaliostrategioiden lisätutkimus on perusteltua, jotta ihmisen terveyttä voidaan optimoida koko eliniän ajan.